Mikä on dysmorfisen ruumiinkuvan häiriö (BDD)?

Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö eli BDD (body dysmorphic disorder) on psyykkinen häiriö, jossa henkilö kokee pakonomaista ja ahdistavaa huolta jostakin tai useammasta kehonosastaan, jonka hän kokee olevan epänormaali tai rumentavan hänen ulkonäköään. Usein ulkopuolisten mielestä mitään näkyvää poikkeavuutta ei ole ulkonäössä havaittavissa tai poikkeamat ovat vähäisiä suhteessa siihen miten BDD.tä sairastava itse ne kokee.

BDD:ssä usein esiintyy pakonomaisia ajatuksia ja pakonomaista käyttäytymistä liittyen ulkonäköön. Tyypillistä on myös pakonomainen ritualisointi esimerkiksi BDD:tä sairastava voi katsoa itseään peilistä tuntikausia joka päivä. Välttelykäyttäytyminen on myös tyypillistä ja pahimmillaan BDD:tä sairastava ei uskalla poistua esimerkiksi kotoaan, mennä kouluun tai töihin. Vaikka BDD:tä sairastavan pakkomielteet voivat kohdistua mihin tahansa ulkonäköön liittyvään piirteeseen niin tutkimusten mukaan yleisimmin ongelmallisiksi alueiksi koetaan kasvot, iho ja nenä.

Äärimmillään rumuuden kokemus omasta itsestä voi aiheuttaa sairastuneella itsetuhoisia ajatuksia ja/tai tekoja tai BDD:tä sairastava voi päätyä jopa itsemurhaan.

Tutkimusten mukaan monilla BDD:tä sairastavalla on itsestään negatiivisia ydinuskomuksia erityisesti liittyen ulkonäköön, itsetuntoon ja hyväksytyksi tulemiseen. Lisäksi monet sairastuneet kärsivät perfektionismista sekä korkeista vaatimuksista itseään kohtaan.

Psykoterapia on tutkimusten mukaan tehokas keino hoitaa BDD:tä. Terapiassa keskitytään esimerkiksi BDD:tä sairastavan haitallisten ja negatiivisten kognitiivisten ajatusten muuttamiseen. Tarkoituksena on nimenomaan muuttaa asiakkaan vahvat ja negatiiviset ydinuskomukset omasta ulkonäöstään terveemmiksi ja joustavimmiksi. Altistamisharjoitukset psykoterapiassa ovat myös erittäin toimivia, joilla tähdätään siihen, että asiakas oppii sietämään ahdistusta aiheuttavia tilanteita ilman pakonomaista ritualisointia kuten esimerkiksi jatkuvaa peiliin tuijottamista tai meikkaamista.

BDD voi olla pahimmallaan hyvin invalidisoiva ja henkisesti hyvin kuormittava sairaus. Silti toivoa on aina toipumisesta, kunhan sairastunut saa oikeanlaista apua ja tukea parantumiseen.